barettimarssi + loppusuora
Näin se aika vaan rientää. Tuntuu kuin vielä äsken olin noutamassa varusteita varastosta saapumispäivänä sekaavissa tunnelmissa. Ja nyt jäljellä on enää museovierailuja ennen reserviin poistumista ja samojen kamojen palauttamista keskusvarastoon. Miten voi 6 kk mennä noin nopeasti?
Onhan tässä ollut vaikka mitä kaikkea. On ollut leirejä ja marsseja, väittelemistä ja riitelemistä, epätoivoa ja rajatonta iloa, uusia tuttavuuksia ja näkökulmia. Koin myös äskettäin elämäni rankimman kokemuksen - vapenslagsexamen (barettimarssi). Ilmoittauduin vapaaehtoisesti kyseiselle marssille, tietäen jo etukäteen, ettei siitä tule helppo. 70 km pituinen reitti täysvarustuksessa (n. 40kg), täynnä marssimista, juoksemista, uimista ja erilaisten tehtävien suorittamista, vei suorituskykyni äärirajoille ja punnitsi samalla henkisen valmiuteni. Koskaan en ole ollut niin uupunut. Maratoni oli kokemus sekin, mutta se kesti 4t. Tämä herkkupala vei 34t ennen kuin maaliviiva oli ylitetty.
Haastetta tosiaan riitti alusta asti, mutta vasta viimeisimmillä kilometreillä sai tosiaan taistella henkisellä tasolla omaa kuntoa vastaan, sillä koko kroppa huusi ja aneli luopumista. Vaan enpä luovuttanut saatana! Ja mitä olen kuullut, olen ensimmäinen B-kirjuri, joka on suorittanut kyseisen marssin. Sulka hattuun, jos tämä pitää paikkaansa.
Olen mielestäni saanut kaikki asetetut tavoitteet täyteen inttiaikana. Tasan yksi puuttuu - laskuvarjohyppy. Se tosin toteutuu alle kolmen viikon päästä heinäkuussa. Olisi toteutunut jo aikaisemminkin, mutta napsahti kinkku samaiselle viikonlopulle kesäkuussa, joten heinäkuulle siirtyi tämä kokemus.
Barettimarssi 1. päivä: n. 20km kävelyä + veden ylitys + pikataival takana.
Plutonskjutläger (joukkueampumaleiri): jonottamassa uskomattoman pahaa kalarisottoa korkeassa polviasennossa.
Plutonskjutläger (joukkueampumaleiri): löydättekö kuvasta tasokkaasti naamioituneen B-miehen?
Barettimarssi 2. päivä: rangaistuksena huonosta yhteistuloksesta ampumapisteestä, joukkueemme sai kantaa n. 30 kg painavaa tukkia. 55 km marssimista ja erilaisia tehtäviä takana.
Plutonskjutläger (joukkueampumaleiri): Signallinja + vapaaehtoinen B-mies.
Tämä porukka oli myös samaisessa ryhmässä barettimarssissa. Kaikki tulivat maaliin. 34t jälkeen startista.
Onhan tässä ollut vaikka mitä kaikkea. On ollut leirejä ja marsseja, väittelemistä ja riitelemistä, epätoivoa ja rajatonta iloa, uusia tuttavuuksia ja näkökulmia. Koin myös äskettäin elämäni rankimman kokemuksen - vapenslagsexamen (barettimarssi). Ilmoittauduin vapaaehtoisesti kyseiselle marssille, tietäen jo etukäteen, ettei siitä tule helppo. 70 km pituinen reitti täysvarustuksessa (n. 40kg), täynnä marssimista, juoksemista, uimista ja erilaisten tehtävien suorittamista, vei suorituskykyni äärirajoille ja punnitsi samalla henkisen valmiuteni. Koskaan en ole ollut niin uupunut. Maratoni oli kokemus sekin, mutta se kesti 4t. Tämä herkkupala vei 34t ennen kuin maaliviiva oli ylitetty.
Haastetta tosiaan riitti alusta asti, mutta vasta viimeisimmillä kilometreillä sai tosiaan taistella henkisellä tasolla omaa kuntoa vastaan, sillä koko kroppa huusi ja aneli luopumista. Vaan enpä luovuttanut saatana! Ja mitä olen kuullut, olen ensimmäinen B-kirjuri, joka on suorittanut kyseisen marssin. Sulka hattuun, jos tämä pitää paikkaansa.
Olen mielestäni saanut kaikki asetetut tavoitteet täyteen inttiaikana. Tasan yksi puuttuu - laskuvarjohyppy. Se tosin toteutuu alle kolmen viikon päästä heinäkuussa. Olisi toteutunut jo aikaisemminkin, mutta napsahti kinkku samaiselle viikonlopulle kesäkuussa, joten heinäkuulle siirtyi tämä kokemus.
Barettimarssi 1. päivä: n. 20km kävelyä + veden ylitys + pikataival takana.
Plutonskjutläger (joukkueampumaleiri): jonottamassa uskomattoman pahaa kalarisottoa korkeassa polviasennossa.
Plutonskjutläger (joukkueampumaleiri): löydättekö kuvasta tasokkaasti naamioituneen B-miehen?
Barettimarssi 2. päivä: rangaistuksena huonosta yhteistuloksesta ampumapisteestä, joukkueemme sai kantaa n. 30 kg painavaa tukkia. 55 km marssimista ja erilaisia tehtäviä takana.
Plutonskjutläger (joukkueampumaleiri): Signallinja + vapaaehtoinen B-mies.Tämä porukka oli myös samaisessa ryhmässä barettimarssissa. Kaikki tulivat maaliin. 34t jälkeen startista.
posted by verokarhut at 6:37:00 AM
2 Comments:
uuu, kylla sita nyt on selkeesti jotain saatu aikaan. Ei mun ja Peten tarttenu tollasia suorittaa ku oli muutnekin niin rankka koko 9kk.
No joo, leikki sikseen. Onhan toi kehumisen arvoinen suoritus. Hyva etta riitti uskallus ja kiinostus ennenkaikkea suortittaa marssi.
Noh, kohta se on sitten suoritettu. Kyllahan toi aika loppuenlopuksi nopeesti menee. Ei muuta ku lippu korkeelle ja laskuvarjoilua odottamaan, makin varmaan hyppaan taalla, mut se on vaa tandem-hyppy..
- Juha
Olen itse erää 2/94, ja paikka oli VRannJP KrhK. Barettimarssi oli omasta mielestäni juuri sopivan rankka, sen suoritti ilman ylimaallisia ponnistuksia mutta ei kuitenkaan ihan itsestään. Se piti tehdä. Meillä matka taisi olla n. 75 kilsaa, aikaa oli tasan 24 tuntia.
Veemäiseksi homman teki se, että yksi rasti oli yöpyminen. Eli, meidän oli pakko rakentaa itsellemme majoitus ja nukkua/levätä/tuhlata 4 tuntia.
No tämä nyt on tätä. On mielestäni hienoa että Tammisaaressa jaksetaan ylläpitää Barettimarssia perinteenä, ja myös pitää se tarpeaksi kovatasoisena jotta siitä riittää keskustelua sukupolvelta toiselle.
p.s. Barettimarssi oli minulle maapähkinöitä. Vetäisin jo 16 vuotiaana Suomen Partiolaisten Explorer Belt marssin (200km, 6pv) Kanadasssa. Lämpöä oli joka ikinen päivä n. 30C, ja Toronton ympäristö on viljeltyä preeriaa. Kuuma kun faan. Laihduin 10 päivän aikana 95 kilosta 75 kiloon...
Barettimarssi oli tämän jälkeen "vain yksi juttu". Hyvä juttu, mutta vain juttu.
Post a Comment
<< Home