Skolans man

G-periodi, P-kausi, on nyt takana. Kaikilla meillä 2.KustK:n jätkillä oli selkeä näkemys, että palvelus tulee helpottumaan sen jälkeen. Olimme kaikki väärässä.

Jokainen varusmies joutui tekemään ns. Pälli-testin intin alussa, jolla mitataan mahdollisia kykyjä johtajaksi, mahdollisuuksia ali- ja reserviupseerikoulutukseen. Se koostui kahdesta osasta, josta ensimmäinen mittasi älyllisiä ominaisuuksia erilaisin matemaattisin ja lingvististen tehtävien avulla, kun taas toinen keskittyi mittaamaan henkistä soveltuvuutta em. koulutukseen. Koska kouluni alkaa syyskuussa, päätin valehdella henkistä kykyä mittaavassa kokeessa, jotta palvelusaika jäisi varmasti 180 päivään. Kokeen tulokset yllättivät itsenikin: ensimmäisestä osasta sain 8/9 eli "erittäin sopiva"-luokituksen. Henkisestä osiosta, jossa otin siis vässykkäroolin jotta palvelusaika ei pitenisi tuli 1/9, eli onnistuin täydellisesti siinä, että nimeäni ei löytyisi koulun aloittavien jääkäreiden nimilistalla, eikä minua kuitenkaan pidettäisi idioottina.

Vaan kumma juttu. Jouduin kuitenkin muuttamaan koulurakennukseen perkele. Kaikki kaverit jäivät taakse, ja vaikka kuinka itkin ja valitin, etten halua muuttaa, olen nyt koulun vahvuudessa mukana. Samassa tuvassa kanssani asuu neljä kokelasta ja kaksi alikersanttia, joten hyvältä näyttää. Käsi heiluu sellaista tahtia, että kohta voisi melkein suoraan asettaa sen teipillä ohimon viereen, ettei tarvitse vaivautua joka kerta nostamaan kättä tervehdyksen merkiksi.

Aluksi jopa tykkäsin intistä, sen asettamista haasteista ja ihmisistä, jotka minua ympäröi. Nyt, kun olen lähes orpona uudessa talossa, intin värit alkavat pikkuhiljaa haalistua. Mikään ei olekaan enää niin kivaa kuin ennen. Joudun olemaan päivittäin sellaisten ihmisten kanssa tekemisissä, joita Petrin sanoja lainaten "välttäisin kuin ruttoa siviilissä". Perseeheestä.

Käytiin kuitenkin Venäjällä lätkäjoukkueen kanssa jo perinteeksi muodostuneessa turnauksessa, ja se reissu tuuletti mukavasti päätä ja lompakkoa. Lähdettiin taas pienellä porukalla, ja otettiin taas huolella turpaan ensimmäisesä pelissä. Ensimmäisen pelin aikana en päässyt kertaakaan vaihtoon, eikä ulkona vallinut pakkanen (-26 astetta!!) auttanut hirveästi asiaa. Jälkimmäisessä, virallisessa, pelissä paikallinen joukkue nousi voittoon 0-3 tilanteesta, ja yleisö tykkäsi. Niin mekin. Antaa poikien nyt voittaa välillä. 1+2 tehot 9-6 päättyneessä pelissä tyydytti minua enemmän kuin tarpeeksi, joten nautin loppureissusta iloisin mielin tutustuen uusiin ihmisin ja toimimalla tulkkina jälleen kerran. Reissu onnistui täydellisesti.

Järjestän täällä venäjänkielen kurssit ensi tiistaista lähtien. Odotan innolla, kuinka moni ilmestyy paikalle. Samana päivänä on ensimmäiset kaukalopalloharjoitukset, katsotaan mitä se laji pitää sisällään.
Joudun tosiaan keksimään lisäaktiviteettejä itselleni vapaa-ajalle, koska arkeni on todellakin niin tylsä ja perseestä kuin vain olla ja voi. Ilmoittauduin mm. 8km marssikilpailuun täysvarustus päällä. Katsotaan mitä siitäkin tulee.