Det känns fittigt bra, herr undersergeant!

Dragsvikin vanhat punaiset tiilirakennukset kuninkaan ajoilta. Vääränkokoiset kengät. Epämielyttävä haju kasarmin käytävillä. Jatkuva ja loputon asennossa seisominen. Kuolettavan tylsät oppitunnit på svenska. 16,5-tuntiset päivät. Krooninen väsymys. Erittäin mukavat esimiehet. Tajuttoman kylmä merituuli. Loputtomat nakit ja jatkuva vittuilu alikersantien suunnasta.

"HERR UNDERSERGEANT! ANDRA KUSTKOMPANIETS STUGA UOMAALA ÄR STÄDAT OCH KLAR FÖR ER GRANSKNING, SOM STUGASFÖREMAN UNDERSERGEANT NORDGREN. ANMÄLDE REKRYT RABOTSEV!"

On ollut pieniä vaikeuksia sopeutua. Kielimuuri näistä vaikeuksista suurin. Jatkuvaan kiireiseen rutiiniin on jo ehtinyt tottua, tyhmiin komennuksiin en kuitenkaan suostu. Edellä mainittu on tuottanut yhden jos toisenkin yhteenoton paikallisten komentajien kanssa. Yhteenotot tarkoittavat lähinnä sitä, että olen joutunut suorittamaan erilaisia nakkeja mm. aineiden kirjoittamista, siivoamista, sänkyjen alla ryömimistä, ylimääräistä viikkaamista ja erilaisia fyysisyystehtäviä on tullut myös muutama vastaan. Punnertaa ne ei voi pakottaa, ellei koko joukkue tee sitä samaan aikaan, joten minusta on lyhyessä ajassa tullut osaston suosituin jätkä. Jokaisen ruokailun jälkeen punkkani on räjäytetty. Random my ass. Mutta minähän en saatana taivu. Muut eivät pääse käyttäytymiseni takia ei Sotkuun, ei tupakalle, ei minnekään. Unohtamatta myöskään sitä, että joutuvat punnertaa mun takiani.

Sain tupakavereilta nimeksi Rambo.
"Rambo ei anna ikinä periksi."

Olen alusta lähtien kyseenalaistanut kaiken ja koko ajan, joskin kuitenkin suorittaen käskyjä ja yrittäen kaiken parhaani mukaan. Tuvassa oli alun perin 12 jätkää, mutta viisi hajosi jo ekalla viikolla - kävivät hakemassa C-paperit itselleen. Tuvassa kaksi jätkää, jotka osaavat hyvin suomea. Näistä pappa betalar -äpäristä on ollut valtavasti hyötyä.

Joudun ampumaan vasemmalta puolelta. Se on kuin söisi keittoa haarukalla. Det känns så skitnaturalt! Alikersantit tulevat todennäköisesti suosittelemaan minua kouluun G-periodin jälkeen, ihan vain vittuillaakseen. Ne ei oikein taida tykätä, kun kommentoin heidän toimintaansa koko ajan oltiin me sitten lenkillä tai tupakkapaikalla. Enkä mä siis leiki vaikeaa prinsessaa, mut helevetti, et voi olla typerää porukkaa täällä! Ja vielä alikessun natsoilla. Oh boy.

Ruotsia tarttuu onneksi yllättävän paljon. On ihmeellistä, miten helppoa on otaksua kieli, kun ympäristö ei tarjoa muita kielivaihtoehtoja juuri ollenkaan. Kaikki on ruotsiksi. Kaikki. Komennot tulevat suomeksi, mutta siitä ei ole juurikaan iloa, jos ei komentoa edeltäneen tekstin sisältöä ymmärrä. Muilla pojilla on vähän sama ongelma: ne eivät ole aina varmoja mihin suuntaan tulisi heidän kääntyä käskyn "KÄÄNNÖS VASEMPAANPÄIN!" jälkeen. Kielimuuri.

Täytyy kuitenkin sanoa, että äitiä täällä on ikävä. Ei tämä mikään lomareissu ole, mutta kaukana se on myös siitäkin kuvitelmasta, jonka olen saanut muita verokarhuja kuunnellen. Katsotaan mitä tuleva tuo. Hiihtämistä ainakin, kun tuonne ulos katsoo. Tuo lumipeite pysyy. Ja sehän vasta riemua synnyttää tässä pojassa. Varsinkin, kun kumisaappaat ovat kokoa 47.

Intti on jees.