tänään jäljellä: 181-362

Det ska nog bli jätteroligt!

Näin se aika vaan tosiaan lentää. Vuosi sitten syyskuussa kävin iloisena kutsunnoissa muiden teiniäpärien kanssa. Käsittämättömästi sain kuitenkin B-miehen statuksen riittämättömän näön vuoksi ja oma toive Säkylän rauhanturvaaja-yksiköstä haihtui välittömästi ilmaan. Hyvin syöneet valintaryhmän jäsenet ehdottivat toki tilalle miehekkään tykkimiehen roolin Vekaralle, josta kohteliaasti kuitenkin kieltäydyin kera muutaman kirosanan ja haukun. Tästä kiitoksena joukko-osastokseni määräytyi jokin nevahöörd Dragsvik. Leima paperiin ja off you go.

Kutsunnat meni siis todella suunnitellusti! (NOT)

Huomenna noin kello 15.05 olen Dragsvikin portilla selittämässä rikkinäisellä ruotsin kielelläni, ettei mulla tosiaankaan ole mitään astumismääräystä eikä muitakaan tärkeitä papereita, vaan olen todellakin hukannut ne. Sen lisäksi tarvitsen pian lomaa, jotta Venäjän-jääkiekkoreissu voisi toteutua minunkin osaltani. Ja tämän jälkeen painun sanakirja kädessä etsimään oman osaston rakennusta ja tutustumaan kaikkiin mun 18-vuotiasiin tupakavereihin.

LIFE TASTES GOOD.

Huomisen riemun selkeästi korostaa myös se fakta, että Kouvolan yliopistoyksikkö, jossa minun pitäisi aloittaa opiskelut intin jälkeen, lakkautetaan. Intin jälkeinen aika on siis hieman sumuisessa tilassa, ja intin aika tuo sekin todennäköisesti miehekkään kirjurin tai kokin arvon.

Eli ei muuta kuin kaikki hakemaan vapaaehtoisesti Suomen puolustusvoimiin!

Se jos mikään kannattaa.